Etusivu  |  Koskipirtti  |  Museotalo  |  Kuvia  |  Historiaa  |  Info

Inhimilliset tekijät

Kuuskoskella oli tapana, että työväki ja alustalaiset kerääntyivät pirttiin aamuisin kello viisi kuuntelemaan, minkälaisia töitä isäntä oli kunkin osalle suunnitellut. Päivän aherruksen jälkeen tupa ja pirtti toimivat monenlaisten puhdetöiden keskuksena. Naiset kävivät tuvassa käsitöiden pariin - kehräsivät, neuloivat, kutoivat kangaspuilla tai korjasivat vaatteita. Miehet viimeistelivät uusia työkaluja, tekivät puutöitä - tynnyreitä, saaveja, rekiä tai veistivät kirveenvarsia. Siinä puuhatessa oli mukava kuunnella vaikkapa kummitusjuttuja tai tarinoita ihmisistä ja sattumuksista päivän töissä.

Talon tytär Leena Kuuskoski ja Konrad Kuusi

Isännän luottomies

Pirttirivin yhdessä kamarissa asusti 1900-luvun alkupuolella Konrad Kuusi (Konra), joka toimi isännän luottomiehenä. Hänestä kerrotaan paljon tarinoita. Yksi niistä kertoo Konran varhaisperunan taimien viljelystä tiilisen navettarakennuksen seinustalla heti lumen sulettua. Kevään korvalla tyhjenivät tietysti myös talon kaikki juureslaarit ja samanaikainen pottutarve keittiössä aiheutti joskus sen, että emännöitsijä Huldan nähtiin kaivelevan jo viikkoja ennen juhannusta tuoretta uutta perunaa Konran omasta pottupenkistä. Konrapa kätevänä miehenä teki penkkiinsä pari pyöreätä puupallukkaa, joihin kirjoitti varoituksen "joka tämän ottaa, sitä piru mottaa".

Huldan reaktiosta ei ole jäänyt aikakirjoihin sen tarkempia merkintöjä.

Lasten ystävä


Hulda Rantala syntyi vuonna 1884 Metsämaalla. Hän teki pitkän elämäntyön Kuuskoskella lasten luotettavana hoitajana. Orvoksi jääneiden Kuuskosken sisarusten kohtalo kosketti häntä, ja kerrotaan, että hän liitti aina työkomennuksiinsa talon lapsia koskevan lisämääreen "ei niitten tartte - ne on orpoja". Kun serkkutyttöjä oli kylässä, komensi hän heitä tiskaamaan, mutta totesi "ettei omien tartte".

Auran parasta voita


Kuuskosken kartanon meijerskä oli nimeltään Miina. Hänen sanottiin tekevän Auran parasta voita. Kun hän lopetti Kuuskoskella ja uusi meijerskä aloitti työt, oli voista jäänyt suola pois. Siitä syntyi iso haloo ja uutta työntekijää moitittiin erehdyksestä. Pian häneltä kuitenkin jouduttiin pyytämään moitteita anteeksi, sillä suolaton voierä olikin Miinan itsensä ennen lähtöä tekemä.

Heinoska oli varma kevään merkki


Keväällä taloon tuli Heinoska, joka pesi talven aikana kasvaneen pyykkivuoren.


 
Tilan historiaa
Koskipirtin historiaa
Museotalon historiaa
Koski, mylly ja saha
Työt ja työntekijät